RaimoELaaksonen Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta...

Hyvää nimipäivää!

Pertti Kurikan Nimipäivien tappio euroviisujen semifinaaleissa on tuottanut enemmän spekulaatioita kuin Suomen jääkiekkojoukkueen tappio omassa mittelössään. Yksi yhteinen tekijä kuitenkin aina löydetään. Se on tuomaripeli.

Nimipäivät finaalista tiputtivat kuulemma itäisten maiden tietäjät, jotka äänestävät ikiaikaisesti vain rajanaapureitaan ja muita itäisiä valtakuntia. Suomea ei enää lueta itäiseksi valtakunnaksi, koska valtionjohtomme on hoitanut meidät länteen. Ennen vanhaan maailmalla meidät miellettiin osaksi Venäjää.

Voihan se olla osasyynä, en sitä mene kiistämään. Juuri kukaan ei ole tohtinut sanoa, että esitetty punkkirepäisy oli sikahuono. Ei sillä, etteikö sitä olisi vetäisty tunteella ja suurella intohimolla, mutta sen anti ulkopuolisille lienee ollut lähinnä hämmentävä.

Pitäisikö kehitysvammaisuuden tai yleensä poikkeavuuden olla suoritusta ja sen arvoa korostava asia? Mielestäni ei. Ihmisiä tässä kaikki ollaan vikoinemme ja puutteinemme. Kun ponkaistaan samalta lankulta, vain hypyn pituus ratkaisee.

Toinen asia on se, pitäisikö esimerkiksi kehtitysvammaisilla on ihan omat viisukisansa, kuten urheilussa, jolloin keskinäinen vertailu olisi helpompaa ja tasapuolisempaa?

Toivottavasti pojat eivät kovasti masennu, vaikka finaalipaikka meni. Varmasti nimipäiväsankarit jäivät kuitenkin monen mieleen merkkinä siitä, että mitään ei saavuta, ellei pirusti yritä. Jonkun se on tie aurattava.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Se että biisi on huono, ei ennusta euroviisumenestystä suuntaan eikä toiseen. Huonolla biisillähän Lordikin voitti.

PKN:n kundien kehitysvammaisuudella on sen verran merkitystä, että he säästyvät kotimaiselta murskakritiikiltä kisassa karsiutumisen jälkeen. Anttituiskut, haloohelsingit ja sen sellainen esiintyjistö lytättäisiin pahanpäiväisesti vastaavassa tilanteessa.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Samaa mieltä huonoudesta. Lordi voitti esittämällä visuaalisesti jotain sellaista mitä he eivät oikeasti ole, kun taas Nimmarit olivat omia itsejään.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tässä oli kyllä myös kysymys musiikkityylistä. Vaikka punk luontuu ehkä meille joilla on oppimisvaikeuksia se ei ole ainoa eikä ehkä ollenkaan paras tapa alaviistosta musiikkimaailmaan suuntautuville.
Mitä akustisempaa musiikkia sitä parempi meille joilla on oppimisvaikeuksia sekä musiikin tuottamisen kuin kuuntelun suhteen.
Dissonanssit sitä paitsi heittävät kuuntelunautinnosta ulos koko ikääntyvän väestön koska korva muuntuu iän mukaan ihan fysiologigisesti sellaiseksi että ei siedä dissonanssia eikä hälyisyyttä. Paras tapa saada eläkeläisten ääniä on tuottaa konsonanssia ja niin vähin orkesteroinnein ja tehoefektein kuin mahdollista.
Suomalainen jätkäkulttuurin ihannointi joka oli Nimppareiden johtoaate vapauttavana pedagokiikkana ei ole kuitenkaan ainoa tai paras tie vapauttavaan musiikkipedagokiikkaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset