RaimoELaaksonen Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta...

Vähäväkisten kulta-aikaa

Alamme elää niitä aikoja vuodenkierrossa, jolloin köyhillä, melkein köyhillä, keskivertoköyhillä, nuorilla, vanhoilla, lapsiperheillä, leskillä, isoavilla, janoavilla ja raskautetuilla on kulta-aika.

Kavereita piisaa poliittisen kentän koko kirjolta. Lapaluut ovat mustelmilla poliitikkoplanttujen läimäyksistä. On suorastaan kilpailutilanne siitä, kuka tai ketkä parhaiten heidän etujaan seuraavan neljän vuoden periodilla ajavat.

Hernekeittoa, grillimakkaraa ja pullakahvia on tarjolla taajamissa kymmenen metrin välein. Järjestöjen leipäjonot näivettyvät toviksi. 

Leipäjonoja ei olisi ollenkaan, jos joka toinen kuukausi olisi jotkut vaalit. Itsensä saisi runtilautaa myöten täyteen vain pienellä kävelylenkillä soppatykkien seassa.

Vanhasta kokemuksesta ainakin varttuneempi väestönosa tietää, että kaikki on kuplaa ja silmänlumetta. Kun äänet on laskettu ja valitut asettuvat paikoilleen nauttimaan valtion vieraanvaraisuudesta, vähäväkiset palaavat entisiin lähtökuoppiinsa elämään toivossa, että edes joku muistaisi heitä vaikkapa kiitoskortilla. Leipäjonot alkavat taas vetää puoleensa.

Mutta nyt rillataan ja nautitaan pöydän ja puolueiden antimista, niin kauan kuin niitä riittää.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset